Tein sinulle mantran
taivas oli kuohuviininvärinen
ja aamu löi kovaa ja korkealta
särkynyttä lasia joka puolella
joo tein sulle mantran
pidän sitä sisälläni
pitkä, äänetön huuto
tuska jota jää hoitamaan kuin pientä lasta
ne paradoksit, joihin öisin herää
pelätä hullun lailla pimeää
vaikka valohan se on
joka varjot sytyttää
valohan se on
joka varjot sytyttää
valohan se on
joka varjot
sytyttää
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
