Minä niin mielelläni käyttäisin
sanaa hekumallinen.
Tuntisin oloni täyteläiseksi,
kirsikanpunaisine törröhuulineen
pikkusuutaan mutrustelevaksi
naiseksi.
Sipaisisin poveani,
pyyhkisin karanneet kiehkurat otsaltani.
Kutsuisin sinut kyytiin.
Niin paljon mieluummin
sopisi suuhuni sanat,
jotka kieltäni saisi pyöräyttää.
Antaa sen hetken maistua huulilla
ja viipyä tovin siinä.
Mutta karvas on totuus,
myös toisen suusta kuultuna.
En ehkä halunnut olla rietas.
Sillä minunlaiselleni on olemassa synonyymi.
Olkoon se Haureellinen, Sopimaton, Säädytön...
Selite:
Näin on näärän näppylät.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Tämä kolisee tajuntaan lujaa.
Taitavasti valmistelet lopetusta koko runon ajan, mitä ei oikein edes huomaa, ennen kuin loppu iskee koko sanavoimallaan henkiset hampaat sisään. Ovelaa, vallan ovelaa. Aihekin on lähellä sydäntä. Vaan miksi lopussa tulee sisällön puolesta periksi antamisen fiilinki! Miksi!
Itse vierastan välimerkkien käyttöä lähes joka rivin lopussa (tai ehkä rivittämistä heti välimerkin jälkeen) sen tavanomaisuden vuoksi, mutta kyllähän tämä toimii, etenkin ekan ja vikan säkeistön rivitys potkii. "Huulilla" jälkeen ei ainakaan tarvitsisi pilkkua. (Kyllä, nillitän niistä aina).
Mielummin = mieluummin, on paitsi oikeakielisempi (hehe) niin myös hekumallisen venytetyn kuuloinen.
Liian alleviivaavana näen tuon lihavoinnin.
Lopun kaksi pistettä vaihtaisin kolmeen ihan sääntöjen pohjalta.
Sivut