Aamun ensimmäinen

Kun voimat ovat vähissä ja kyyneeleet ehtyneet,

kirjat luettu,

runot ja tekstit kirjoitettu ja analysoitu..

Niin, mitä sitten?

Enää en sivuuta itseäni, kuten ennen..

Mutta mitäs nyt?

Herään taas yksin tähän pölyiseen asuntoon.

Vaikka kiillottaisin kuinka,

pöly laskeutuu taas hetken kuluttua.

Lapset leikkivät ulkona,

he haluavat näkyä ja kuulua

ja se on ihana asia.

Siirrän hetkeksi itseni pois

ja kietoudun purppuraan.

Juon kupin kahvia,

ehkä toisenkin.

Auringonsäteet erottuvat lasin takaa kirkkaammin kuin eilen.

Kujeileva valojuova piirtyy keittiön pöydän yli.

Selviän sittenkin!