Se ei tunne meitä.
Silti se on elossa.
Se odottaa sisemmissämme ulospääsyään.
Mistä se tarina alkaa?
Ei sitä tiedä kukaan.
Et sinä, enkä minä.
Kuka sen aloittaa.
Syntyykö se vahingossa.
Onko se yhden luetun rivin aikaansaannos.
Kirjoitetaanko siinä ensin jotain loppuun,
sitten alkuun ja lopuksi keskelle.
Tämä tiedottomuus on kuin valveuni.
En tunnista mistä se alkaa, mihin se loppuu.
Tiedän, että olet siellä jossain.
Tietämättä palavasta halustani,
koskettaa sinua kahdeksankätisesti.
Tavastani puhua auringolle sinusta.
Silmistäsi, liikkeistäsi ja liikkumattomuudestasi.
Poluista joita ne tekevät sydämeeni.
Hetkestä mistä alkaisi meidän tarina.
©
Silti se on elossa.
Se odottaa sisemmissämme ulospääsyään.
Mistä se tarina alkaa?
Ei sitä tiedä kukaan.
Et sinä, enkä minä.
Kuka sen aloittaa.
Syntyykö se vahingossa.
Onko se yhden luetun rivin aikaansaannos.
Kirjoitetaanko siinä ensin jotain loppuun,
sitten alkuun ja lopuksi keskelle.
Tämä tiedottomuus on kuin valveuni.
En tunnista mistä se alkaa, mihin se loppuu.
Tiedän, että olet siellä jossain.
Tietämättä palavasta halustani,
koskettaa sinua kahdeksankätisesti.
Tavastani puhua auringolle sinusta.
Silmistäsi, liikkeistäsi ja liikkumattomuudestasi.
Poluista joita ne tekevät sydämeeni.
Hetkestä mistä alkaisi meidän tarina.
©
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upee runo