Viipyilee notkelmissa, rakastaa aamun
viileää tunnelmaa usvalapsi, silta
ylittää rautatien, vanha matriarkka
johtaa laumansa juomapaikalle sillan alle
kuoppalahot posket, silmät kuin palava vuohen lanta
sormet, paleltuneet perunat, kynnet pitkällä idulla
Kerran tapahtui onnettomasti, pieni tyttönsä
viileni maan alla kunnes tästä tuli kylmä
ja ääretön kuin avaruus, läsnä kaikkialla
nainen vie käsiään yli liekkien, savu heittää kuperkeikkaa
Plutarkhoksen hellien tunteiden kirja, sen sivuista
saa alkuvoimansa tulen lämmin persoona
Niin hänkin tulee lauletuksi,
tämä on hymni tulelle sinussa ja minussa
Ruskea muovikassi, kestosuosikki
maatuu hitaasti, käsi joka sitä pitelee
ehtii hajota luonnonkiertoon kauan ennen sitä
Valtaojan näköinen mies, hymyilee
jollekin hullulle teorialleen
tänään Kabanossi on miehen hottis
Aikoja sitten kun satakieli oksalla
oli lämppärinä, mies lauloi serenaadin
menetetyn nuoruuden menetetylle rakkaalle
hymyili silloinkin, laittoi koko pitkän
karhumaisen runkonsa vain yhteen silmäniskuun
teki kaikki kömpelön suloiset ruumiineleensä
Niin hänkin tulee lauletuksi,
tämä on hymni tulelle meissä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
