Loppuelämäni ensimmäinen päivä

Runoilija Lumie

Joskus pelkkä olemassaolo pelottaa
sitten niitä päiviä
jolloin
valo vuotaa laseista lattialle
suodattuu monivärisiksi juoviksi
jotka kulkevat omia uomiaan

Valojuovapäivänä saattaa löytää jotain
jonka kadotti kauan sitten
hukutti meluun 
tuhansiin kasvoihin
samanlaisina toistuviin päiviin
nähtyyn, koettuun, koskettuun

Pelottavinta on palata takaisin
turtumuksesta tunteisiin
jotka on niin huolellisesti haudannut juoksuhiekkaan
entinen minä
koottu murusista uudelleen
hiekkalinnani ikkunoiden maisema on muuttunut pysyvästi

Miten vapauttaa perhoset ilman, että
murenee itse? 

oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot