Kulkijan musta

Runoilija Karpalo

Äärimmäisyyksiin saakka
väsynyt

voimansa menettänyt kulkija

          haluaisi asettua niille sijoille lepäämään
          päästää irti
          sulautua

Riisutun puun oksalla
musta korppi katselee, 

          mene, mene vaan  -  se huutelee
          sinun vuorosi tulee kyllä,
          mutta se ei ole tämä metsä

          eikä tämä polku


Sinä jaksat kyllä.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno, koskettava runo.  :)
Hyvin kerrottu ahdistuneen ihnisen tuntoja, onneksi on luonto
On ihanaa tietää, että jaksaa, kun on tarpeeksi voimaa ja sisua <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut