kuin
vastasyntynyt
katson elämisen jälkiä sielussani -
täynnä haavoja, rikkirevittyjä tunteita
sotatantere,
jossa ei armoa tunnettu
miten tästä voi nousta,
tulla ehjäksi koskaan?
ja silti
kiitollisena uudesta aamunkoista
poskilleni vierivät
Feeniksin kyyneleet
vastasyntynyt
katson elämisen jälkiä sielussani -
täynnä haavoja, rikkirevittyjä tunteita
sotatantere,
jossa ei armoa tunnettu
miten tästä voi nousta,
tulla ehjäksi koskaan?
ja silti
kiitollisena uudesta aamunkoista
poskilleni vierivät
Feeniksin kyyneleet
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut