Mitä minä suruistasi tiedän, tai iloistasi?
Suljettu kirja, kovine kansinesi. Takana teksti kyllä, luvuilla numerot, ei nimiä.
Ei ole kirja ohut. Viitteitä löytyy, ja kuvia. Harvassa avatut sivut.
Katselen niitä. Yhdistelen yhdessä kirjoitettuun. Jotain luulen ymmärtäväni:
Sinä olet yksin yhdessäkin.
Luottamus on nuoli, omaan nilkkaan ammuttu.
Avun pyyntö pystypäiselle heikkouden merkki.
Ihminen vapaa, oman kuormansa vanki.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihminen on loppujen lopuksi
aina yksin
mutta se tuo vapauden
omilla ajatuksillaan/asenteillaan
kasvatttaa kuormaa
se on tiedostettava