Sinistä

Olen tulossa hulluksi, tuntuu kuin nousisin korkeaan lentoon ja liitelisin pilven hattaroiden päällä kevyenä kuin pieni lintu, joka juuri on oppinut lentämään.

Taivaan sinerrys tuo heti mieleeni sinut; sisilmäinen ujo ihanuuteni. Kuinka tahtoisinkaan lentää luoksesi, unohtaa kaikki estot -säännöt, jotka itselleni loin sekaantuessani sinuun, sukeltaessani syvälle ajattomiin silmiisi.

Ei sitä en kuitenkaan saa tehdä, koska tiedän sinisilmiesi suloisen katseen olevan vilpillinen, etsivän aina uutta keinoa kaivautua syvemmälle tajuntaani. Ja sen sinä aina onnistut tekemään.

Olen puhunut itseni pussiin sillä hetkellä, kun päästin irti ja annoin sinun viedä minua. En voi enää päästä irti, vaikka kuinka tahtoisinkin.

Sääntöni sinua kohtaan eivät enää pure, olen menettänyt otteeni. Tunteeni tunkeutuivat ulos siitä vaatekomerosta, jonne ne kätkin ja lukitsin -lukko on nyt särkynyt.

En osaa enää vangita tunteitani , ne ovat kasvaneet suuremmiksi kuin minä, en enää pysty hallitsemaan niitä.

Minun tulisi luopua sinusta, jotta voisin taas elää oikeaa elämääni. Olen sitä yrittänytkin, mutta sitten muistan kaikki ne kauniit sanat, joita minulle kerta toisensa jälkeen kuiskailet, sen hassuttelevan hymyn huulillasi, salaperäisen katseesi ja kaiken muun niin ihanan sinussa.

Olet toisenlainen kuin ne muut joihin olen ihastunut, täysin erilainen. Sinulla ei ole tummia hiuksia eikä ruskeita silmiä, vaan hiuksesi ovat kultaa ja silmäsi syvää sinistä valtamerta.

Miksi katseesi ja olemuksesi saa minut syttymään, mikä on salaisuutesi? En tiedä vastausta tuohon, mutta ah...

Kylmiä väreitä.