Puut tekevät versojaan, minä teen taikojani.
Tänä kesänä mielestäni ei puutu rakkautta, ei kaipuuta, ei ikävää. Hetkenä yllättävänä, maailmani murtui ja poissa olit.
Lehdet puissa tuoksuvat kesälle, kauniille ja puhtaalle
Värit leikkivät mielessäni vaikka lähdit, tiedän, sinun on parempi nyt
Kuin olisin kokenut tämän ennenkin, olenkin, silti se tuntuu yhtä vieraalta ja musertavalta
Käyn läpi taisteluni, jolloin voin taas hengittää.
Kesäni loppuu.. muistan sinut silti, kynttilän hehkussa pimeässä, kosketuksessa hellässä, puiden muuttaessa muotoaan. Sinä olet siinä, helmenä lehdellä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
