Syksyn värein,
sielua maalata yritin.
Vaan sielu väritön,
kankaaseen tarttunut.
Sitten, tyhjä paperi,
sokealta sydämeltä sanoja vaati,
selitystä sielun ja tunteen.
Vaan mitä mieli,
joka värisee kuin haavanlehdet,
tummassa kesämyrskys silmässä,
sielusta ymmärtää?
Hämärää on,
missä mielen, sielun ja sydämen rajat,
ovat missä kulkevat,
mutta surussa,
liiton solmivat.
Ehkä odotan,
että silmäni tähän maailman hämärään tottuisivat,
viimein näkisin,
värit mielen, sielun ja sydämen?
Ymmärrän, etten vielä ymmärrä,
tuota outoa säveltä,
ehken koskaan ymmärtämään tulekaan.
Ehkä tuulikanteleiden, tuulen sävelistä-
sen haavan hiljaisesta värinästä silti,
sen oman värini löydän.
Surusta harmaan maailman,
punaisena sykkivän sydämen.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
