puhun näistä menneistä suruista etten näkisi uusia
en katsoisi tyhjään huomiseen
En säikähtäisi ja putoaisi.
Sillä tulen selkääsi vasten
niskasi tuoksuu oikealta
mutta jotakin minussa on liikaa.
kun keskityn lujasti
synnytän sen
tajuan ettei kasvoillasi vaihdu pila ja viha
etkä ottaessasi minut syliisi naura heikkouttani
etkä kuiskaa korvaani etten koskaan koskaan löydä parempaa
se on pelkkää
haisevaa harhaa
sydämeni kammioista
eteisistä
se purkautuu
joka lyönnillä
Niin minä melkein
uskon sen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi