Hämärästä aamunkoittoon

Runoilija Runopoeka

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Runopoeka kuva
mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 21.3.2019
Viimeksi paikalla: 10.9.2019 20:43

Asuinpaikka: Turku
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-
Facebook:

Runoja elämästä, suomalaisen miehen kynästä. 


Moro! Olen kolmekymppinen, ihan tavallinen työssä käyvä karvanaama. Runojeni aiheet käsittelevät rakkautta, iloa, surua, erotiikkaa, luontoa, päihteiden käyttöä ja kaikkea siltä väliltä. Mielestäni mikä tahansa elämän osa-alue on runon arvoinen.

Runoblogini löytyy täältä

Runoistani löytyy myös kuvitettuja versioita InstagramistaFacebookista ja Pinterestistä.

Runollisia hetkiä just sulle!

 
Iltaisin se ottaa vallan.
Ympärillä hiljaisuus, hämärä asunto.
Kurkkua kuristaa tuttu tunto.
Aistin ikkunan takaa lähestyvän hallan.
 
Sängystä yksinäisyyden syvyys huokaa.
Tiedän, pitäisi yrittää nukkua,
sukeltaa sinne ja tunteisiin hukkua.
Hiljaa mielessäni toivon:
unet kauniit lohtua mulle tuokaa.
 

Peiton alla on viileää.
Vieressä paikka autio.
Muistojen raunio.
Pesä ilman lämmittäjää.
 
Tyynyliinassa viimeiset tuoksusi sun.
Silmäni suljen ja niistä humallun.
Yöpaitaasi rutistan, sitä pesis en.
Pian luoksesi lennän uneen vaipuen.
 

Katoavan hetken olen luonasi,
muistan äänesi, tunnen lämpösi.
Olet niin lähellä, mutten näe sua enää...



Sitten tipahdan ja herään.
Mikä oikeus minullakaan on elää?
 
Vielä tänään jaksan nousta,
elämän syrjään tarttua,
vaikken haluaisi ilman sua varttua.
 
RUNOPOEKA
oletus

Kommentit

Pysäyttävää kerrontaa, aika parantaa, kohti parempaa huomista <3 
 

Käyttäjän kaikki runot