Musta lippu rannalla

Ilmassa leijuvaa uhkaa, joka ei vielä ole rävähtänyt täyteen voimaansa, nielaissut kokijaansa, mutta on nousemassa, enteilee. Näin minä tämä koen. Erittäin voimakas uhan tuntu. Tunnetta voi tulkinta monella tapaa niin positiivisiin (hyvä että ihminen nousee oikeuksiaan puolustamaan), neutraaliin (viha nyt vaan on tunne, ei hyvä ei paha) ja negatiivisiin (viha sokaisee, kuluttaa ja runtelee ennen muuta kokijansa) suuntiin. Kaikissa on mielestäni jotain totta, joskin itse pääosin kallistun jälkimmäisen kannalle ainakin vihaamisen, en välttämättä vihastumisen suhteen. Vihastuminen voi olla ok ja myrsky puhdistaa ilmaa, muta vihaamisessa tunnereaktio muuttuu asenteeksi, vihareaktion säilyttämiseksi ja kantamiseksi. Sellainen vene ei vähästä vaapu, joskin soutaja hukkuu veneeseensä. :)

mielenkiitoinen
kaikilla tuntellamme on merkitys ja sanoma meille

myrskyssä ei nosteta vaaleta suuria purjeta ylös

ei sotalaivan lähestyessä sytytetä lyhtyä

terva on hauska sana monimerkityksellinen
pidin runostasi

vene täynnä höyheniä, pahanilmansoutaja nauraa jo taivaalla! mää tulin merirosvojen toivossa, mutta olikin pesärosvoja.

Koskettavaa, kannattaa kuitenkin ajatella enemmän myönteisesti.

Jännä mutta pidin