Hiljaisuus

Runoilija Moonandi

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 25.8.2018
Viimeksi paikalla: 22.4.2020 22:34

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-


Ja niin me kasvatimme selkäämme siivet. 
Kirjoitimme niihin syvimmät unelmamme.
Ja annoimme tuulen kuljettaa niin kuin se kauneimmin kuljetti.



Vuonna 2010 elämässäni tapahtui paljon. Yhtenä yönä heräsin siihen, että minusta kumpusi sanoja. Oli etsittävä kynä ja paperia, laitettava nuo sanat paperille.
Sen jälkeen olen omaksi ilokseni kirjoitellut tolkuttoman määrän tekstiä, milloin mitäkin, lyhyesti ja pitkästi. Kirjoitan virtaa, koskaan sitä jälkikäteen muuttamatta tai korjailematta (vaikka kyllä niin välillä tekisi mieli...). Tämän sivuston löysin nyt elokuussa 2018. Mikä ilo! Melkoinen aarrearkku upeaa tekstiä. On mukava lukea teidän muiden runoja ja julkaista niitä omiakin. Jännää havaita, mikä kynnys on laskea esiin jotain joskus kirjoitettua, jotain joka tuntuu vanhalta ja niin läpi purrulta. Mutta silti, kivaa! Kiitos mukana olosta, mahdollisuudesta lukea tekstejänne ja kuulla omien kirjoitusten muissa nostattamista fiiliksistä. Iloa syksyysi!
 
Suosittelen:
 

Rakastan hiljaisuuden ääntä minussa,
sen kohinaa, joka on vaivatonta.
Kuin olisin tullut kotiin,
löytänyt kadotetun.
Ja en ole yksin.
Hiljaisuus on täynnä ystäviä,
iätöntä viisautta.
Jään kuuntelemaan,
lepään hiljaisuudessa.
Odotan ja tiedän jo olevani perillä.
Avain kääntyy lukossa,
aarre on löytynyt.

 
Selite: 
Ajatuksia vuosien takaa. Arkistoja on mukava penkoa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa runoilua. Osaatko arvioida, miltä vuodelta? Loistavaa <3

Kiitos! <3

Ja apua, en.. Varmaankin sijoittuu välille 2012-2014. On todennäköisesti jossain käsin kirjoittamistani muistikirjoista, sieltä tieto saattaisi löytyäkin. Mutta olen kopsannut näistä osan koneelle ja sieltä pilven ihmemaailmasta sen nyt löysin :)

Pääasia, että löytyi. Liekö paljonkin Sinulla muistissa runoja?
On niitä monta muistikirjallista. Ja koneella kirjoitetut päälle :) Mutta valtavan sekalaista settiä ovat, pitkiä ja lyhyitä tekstejä, milloin mitäkin. Sellaista tunnelmointia milloin mistäkin aiheesta. Pitäiskin joskus oikein katsella niitä muistikirjojakin. Kiitos inspiroimisesta! :)
Tykkään tästä todella paljon, siinä on jotain todella kaunista ja harrasta.
Kiitos Anatta!
tähänvois laittaa vastakohtana fiiliksen
"nyt poika saunoo, poika on tullut kotiin"
molemmissa huikea tunnelma mutta täysin vastakkainen.

hauskan tästä tekee se että upea rauha laskeutuu mutta itse asia on kuin suuri voitto.

olisin halunnut ennen tuota viimeistä ajatusta muutaman rivin tyhjää, jotta ennen sitä olisin saanut pitää ajatus tauon.

toivottavasti et suutu kritiikistäni ja ammu tykillä ensikerralla kun tulet panssarivaunulla vastaan.
Samaa mieltä tauosta lopun edellä. 
Muutoin upea runo! :) 
Kiitos! :)

Voi mulla ei ole panssarivaunua, ole siis huoleti ;) Ei vaan oikeasti, olen tosi kiitollinen näistä kommenteista! Mä en tiedä runoista mitään ja kaikki kirjoittamani tekstit on sellaisia ulospuhalluksia, virran kirjoittamista pötköön. Tän sivun löydettyäni olen nyt tutkaillut teidän muiden runoja ja miettinyt juuri noita taukoja. Tätä laittaessani mietin sen jakamista kappaleisiin, mutta tökkäsin sitten vaan menemään. En siis osannut edes ajatella ajatustaukoja. Otan erittäinkin mielelläni tällaista hyvää palautetta vastaan. Eli kiitos!

Mikä on tuo "nyt poika saunoo.." mihin viittaat? Takavuosien biisin tiedän kyllä, mutta viittaatko siihen vai mihin? :D

Joo siihen ja siihen MM voittoon, hyviä sun runot on,
nuo välit ja yms auttaa lukiaa nauttimaan enemmän teoksesta, pikku mansikoita kakun päällä, mutta ei ne sitä kakkua itsessään tee.
No hienosti sanottu, kiitos!
Kun luokseni saapui hiljaisuus, niin itseni kohtasin.
 
Kiitos kommentista!
Niimpä ne avaimet onneen,
Onkin monen yllätykseksi,
Omassa taskussa.
Laulun sanoin: ei ihmistä pitkin voi matkata itseensä.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista, se sai tosissaan pohtimaan mitä aiheesta ajattelen. Omassa taskussa on minunkin mielestäni. Mutta on se niinkin, ainakin allekirjoittaneella, että itsensä kanssa on valtavan turvallista tallustaa, omaa venettä osaa keikuttaa justiinsa sopivasti niin ettei se hörppää liikaa ja kellahda. Toinen ihminen puolestaan toimii hyvänä ponnahdusalustana itsen tuntemiseen... suhteissa syntyy usein ne ampiaispesään soihaisut jotka muuten jäisi sohimatta. Onnen avaimet on kuitenkin silloinkin omassa taskussa / se pää on hilattava uppeluksistakin itse pinnalle. Melkoinen aihe vaikkapa runolle :)
 

Käyttäjän kaikki runot