Satutettu

Runotyttö harhailee,
pää pilvissä haaveilee.
ajatukset hentoja ohuita hetkiä,
mielessään tekee pitkiä retkiä.

Kompastelee virheisiin,
hukkuu syviin tunteisiin.
Peittää itsensä hymyllä,
tukkii mielensä työllä.

Aina ajautuu väärään seuraan,
luokse ihmisten jotka satuttaa.
Satuttaa hylkäämällä, käyttämällä,
satuttaa jättämällä.

Raskaita ovat syvät päät,
joihin ajoittain mielessään jää.
Kuitenkin ehjänä palaa,
vahvana murheet muilta salaa.

Yksinkin hän selviää,
vaikka aina ilman rakkautta jää.