Tuulten pieksäjäisissä pilkkakirveen
laskin maahan jalkojesi juureen
suolaisen veden huuhtoessa
syntejämme sovussa,
ajan jättäessä paikkansa
syliisi oli helppo painautua.
Tiesin,
en ole turvassa
näiden pirunkuvien päitä
punovien ikkunoiden puitteissa
missä nimikirjaimemme koristavat koruttomina
maisemaa halventavina sanoina
meidän tarinamme uutta alkua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kenties hieman mystistä ja vanhahtavaa tekstiä ilmaisuista johtuen. En tiedä, onko sitä tässä juuri haettu, mutta itselleni jäi noista elementeistä ihan hyvä fiilis. Tiedä sitten näin junttina ihmisenä jotakin syvempää tarkoitusta runossa, mutta itselleni ei ainakaan ihan 100% avautunut. Kokonaisuudessaan mukavaa kerrontaa ja hienoa nähdä runoja tässä kieliasussa.
Kiitokset myös kommenteistasi!
Kaikki kiertyy ajan kuvassa, ihminen on sairas olio, joka ei osa hallita oikein! Jotenkin osuu kuin kirves houkan kalloon tämä teksti!
Edes tilaisuutemme tullen emme osaa nähdä totuutta vaikka tilaisuus tulisi eteen aseistautumatta ja alastomana!
Kenties hieman mystistä ja vanhahtavaa tekstiä ilmaisuista johtuen. En tiedä, onko sitä tässä juuri haettu, mutta itselleni jäi noista elementeistä ihan hyvä fiilis. Tiedä sitten näin junttina ihmisenä jotakin syvempää tarkoitusta runossa, mutta itselleni ei ainakaan ihan 100% avautunut. Kokonaisuudessaan mukavaa kerrontaa ja hienoa nähdä runoja tässä kieliasussa.
Kiitokset myös kommenteistasi!
Kaikki kiertyy ajan kuvassa, ihminen on sairas olio, joka ei osa hallita oikein! Jotenkin osuu kuin kirves houkan kalloon tämä teksti!
Edes tilaisuutemme tullen emme osaa nähdä totuutta vaikka tilaisuus tulisi eteen aseistautumatta ja alastomana!