Kaikkien kansojen joukosta löytyy aina joku tarinoitsija, maankiertäjä joka on kuullut kaikki tarinat ja kertoo ne eteenpäin. Oletteko koskaan miettinyt mistä tarinat tulevat? Syvällä mielessä jokaisen on maailma tarinoiden. Aikuiset eivät sinne aina pääse, koska aikuiset eivät enää osaa leikkiä. On silti aikuisia jotka pääsevät sinne. Tämä tarina kertoo Aikuisesta joka pääsi siihen maailmaan. Maailmaan mihin hän ei halunnut, mutta oppi elämään maailmassa joka kiehtoi kaikkia ja vei hänet mukanaan kuin kesä lapsen.
Kaikki alkoi hiljaisena kesäpäivä Suomen Pohjois-pohjanmaalta. Hiljainen kesä tuuli puhalsi ikkunasta Kallen kasvoille. Sohva alkoi tuntua rentouttavalta paikalta. Kallen vaipuessa hiljaa uneen kissa asettuu syliin. Hän tuntee kuinka kissa käpertyy pehmeästi rinnan päälle ja aloittaa hiljaisen kehräyksen. Kaiken viimeistelee kesäiset äänet jotka tuuli kantaa Kallen korviin. Kalle nukahtaa herätäkseen maailmassa missä kävi viimeksi lapsena ja huomaten kaiken muuttuneen.
Kalle herää häntä hiljalleen kutsuvaan ääneen joka voimistuu ja lähestyy. Hän säpsähtää hereille huomatakseen että ei ole enää sohvallaan. Noustessaan ylös Kalle ymmärtää seisovansa keskellä suurta vihreää niittyä. Kalle kuulee tutun äänen jaloistaan. Hänen kissansa Mirri pyörii jaloissa puskien hellästi eteenpäin. Kalle ei ymmärrä mitä mirri haluaa, mutta lähtee kumminkin kissansa osoittamaan suuntaan. Matkalaiset taittavat hiljakseen eteenpäin, niitty käy koko ajan vain helpommaksi kulkea. Kalle huomaa seisovansa kivisellä tiellä ja niityn kadonneen ympäriltä. Mirri pyörii jaloissa eikä tunnut olevan moksiskaan yllättävästä muutoksesta.
Nämä kaksi kulkijaa jatkavat jatkavat tietä pitkin eteenpäin. He saapuvat pienen talon pihan jossa. Talon pihalla seisoo kaksi hevosta. Toinen hevosista on niin valkoinen että auringon säteet hohtavat sen turkista. Kalle sokaistuu hevosen loistosta. Toinen hevosista on niin musta että tämä ympärillä valitse yö. Kalle muistaa lasten laulun sanat. Toinen valonlapsi on, toinen yötä rakastaa. Kalle miettii tätä outoa tilannetta. Hänestä alkaa tuntumaan koko ajan enemmän ja enemmän että tämä kaikki on unta, mutta kaikki tämä on liian todellista.
Kallesta tuntuu että hän on tavannut joskus tämän oudon näköisen miehen. Kallen katsoessa miestä tar-kemmin ja yhtäkkiä hän tunnisti miehen. Rufus, toteaa Kalle ääneen ja mies kääntyy Kallea päin. Rufus katsoo tarkemmin Kallea ja tervehtii kohteliaasti. Ihan kuin he olisivat tunteneet lapsesta asti. Rufus kutsuu Kallea sisälle ja tarjoa juomaa.
Sisällä Kalle katsoo juomaan tarkemmin ja huomaa kasvojensa muuttuneen. Ne eivät ole enää aikuisen miehen kasvot. Hän tunnistaa kasvonsa lapsuuden kasvoiksi. Katsoessaan Rufusta Kalle huomaa että hänenkin kasvonsa ovat lapsen ja Kallen mieleen palautuu lapsuuden mielikuvitus leikit. Hän tietää missä on. Kalle sanoo Rufukselle, ”Rakas lapsuuden ystäväni. Enkö olekin tarinoiden maassa? En olisi enää halunnut tänne. en kaivannut ennään tänne.” Rufus sanoo Kallelle. ”Apuasi tarvitaan, jotain suurta on tapahtumassa ja kaikki aikuiset uneksijat on kutsuttu takaisin tarinoiden maahan. Kaikkien on mentävä suurelle aukiolle. Olen ystäväsi joten kuljen rinnallasi. Kaikilla uneksijoilla on ystävät. ”
Kalle mietti pitkän aikaa lapsuuttaan ja leikkejään. Hän muisti ystävän jonka kassa oli leikkinyt lapsena koti pihallansa. Hän kysyi Rufukselta ”eikö sinulla ollut vaikka mitä ihmeellisimpiä kykyjä kun leikimme lapsen pihallamme?” Rufus vastasi. ”tämä on koti maailmani täällä menetän kykyni. Täällä asuvat kaikki lasten ystävät ja täällä olemme voimattomia, mutta täällä te uneksijat voitte olla mitä vain. Teitä uneksijoita ei vaikuta kuin oma mielikuvituksenne. ”
Samassa ulkoa kuului jyrähdys. Salama oli iskenyt läheiseen metsään. Kallen ajatus herpaantui ja ajatteli kissaansa jonka he olivat jättäneet ulos sateeseen. Samassa Kalle kuuli tutun naukaisun takan juurelta. Mirri oli ilmestynyt sisälle. Rufuskin oli ihmeissään. Edes tässä oudossa maailmassa tavarat eivät ole siirtyneet yhtäkkiä. Rufus tuli mietetilijääksi. Hän mietti tarinaa jota heille oli kerrottu sukupolvien ajan. Hän ei jakanut näitä ajatuksia Kallen kanssa. Kalle katsoi Mirriä ja totesi kissallensa ”osasitpa kertoa miten sinä tulit sisään?” Kalle ja Rufus jatkoivat ajattelua, Mirrin kuivatellessa itseänsä ison kivisen takan päällä. Takka oli valmistettu yhdestä isosta kivestä. .
Kalle sanoi kaiken hiljaisuuden keskellä Rufukselle. ”Miksi kasvoni muuttuivat lapsen kasvoiksi kun muistin sinut?” Rufus mietti edelleen vanhaa tarinaa ja Kallea eikä tämän takia kuullut kysymystä. Kalle oli vaipunut omiin ajatuksiinsa. Taustalla kuului sateen ropina puiselle katolle. Takan lämmin loimu kävi väsyttäväksi ystävyksille. He nukahtivat takan ääreen.
Nukkuessaan Kalle ja Rufus näkevät unia menneestä, tulevasta ja tiestä jonka kumpainenkin joutuu valit-semaan.
Mirri herättää heidät kova ääniseen naukumiseen. Mirrillä on nälkä. Kalle tiedustelee Rufukselta mistä Mirrille voisi antaa. Rufus käskee ottamaan kaapista lihanpalan ja pienimään sen Mirrille. Hän ihmet-telee ääneen mikä eläin Mirri on. Hän ei ole koskaan nähnyt Mirrin kaltaista eläintä. Kalle kertoo että se on kissa. Hän myös kertoo kuinka sai Mirrin. Se oli vain eräänä aamuna ilmestynyt hänen oven taakseen ja rupesi sen jälkeen pyörimään piha piirissä joten se päätyin vain Kallen elämään. Mirrihän on kissaksi vähän omituinen väritykseltä. Mirri nimittäin on täysin yksivärinen kissa mutta väri vaihtele koko ajan valosta riippuen. Mirri ei kyllä ole edes kovin pieni, ei ainakaan tyttökissaksi. 12 kiloa jos paina ja on hoikka, tämä Mirri ei ole mikään kevyt kissa eikä pienikään ja 35 korkea eli valtava kissa.
Mirrin syötyä nämä kaksi ystävästä päättävät lähteä joelle peseytymään. Rufus kertoo että hänellä on Kallen kehujen takia joella saunakin. Itse Rufus sanoo viihtyneensä miedoissa löylyissä. He lähtevät kohti joen varta Mirrin seuratessa kannoilla. Sekin viihtyy saunassa, omituinen kissa. Sauna on puinen ja puulämmitteinen, kuten kaikki tuntuu olevan. Ystävykset laittavat saunan lämpenemään ja Kalle opettaa Rufukselle kuinka valmistetaan vasta. Rufus ihmettelee että pitääkös sitä saunassa vielä peseytymisen lisäksi hakata itseään. Kantaessaan vettä joelta saunalle Kalle huomaa kasvojensa olevan taas aikuisen kasvot myös Rufuksen kasvoille on tullut paransänki. Ystävykset saunovat ja ajavat partansa ennekuin lähtevät kohti suurta aukiota. Sauna jätetään lukitsematta että metsän ja joen henget pääsevät ottamaan osansa löylyistä.
Ystävykset lähtevät kulkemaan kohti aamu aurinkoa. Rufus kertoo niitystä jolle Kalle saapui. Niitty oli Kallen ja Rufuksen mieluisin paikka leikkiä lapsena. Jokainen aikuinen joka saapuu Tarinoiden maailmaan, päätyy paikkaan missä on viihtynyt lapsena, päätyen tielle joka vie heidät ystävänsä luokse. Rufus oli siis odottanut Kallea. Rufus myös kertoo että jokainen aikuinen joutuu ystävänsä kanssa kokeeseen jossa selvitetään mielikuvitus eli kuinka paljon voi hallita ympäristöään. Rufus sanoo että monet jotka osaavat kuvitella lapsen lailla eivät enää uskalla. Koska he pelkäävät että heistä ei pidettäisi enää tai sitten heitä vain pidettäisiin hulluina. Kalle sanoo ymmärtävänsä heitä.
Matkaan suurelle aukiolle kuluu päiviä, varsinkin jalan koska hevosia he eivät voineet ottaa mukaan kun ne ovat suuren metsän hengen ratsuja. Eräänä ilta leiriytyessään Kalle ja Rufus kuulevat kavioiden kopsetta ja askelia metsästä ympäriltään. He ajattelevat että metsä hevoset ja henget tarkkailevat heitä ja antavat asian olla. He ovat menossa jo makuulle kun leiriin saapuu nuori suippo korvainen tyttö. Tyttö pyytää heitä sammuttamaan tulen. Ystävykset sammuttavat tule koska Rufus tunnistaa tytön metsän hengen tyttäreksi.
Tyttö esittelee itsensä Eniaksi ja kertoo tulleensa tuomaan ystävyksille lahjan. Ystävykset kyselevät miksi metsän henget haluat palkita heitä? Enia kertoo että koska he jättivät saunan oven auki, henget olivat päässeet rentoutumaan ja yksi hengistä oli päättänyt ruveta saunan hengeksi tähän saunaan. Tämä kysei-nen henki otti nimen Tonttu tarkemmin sanottuna saunatonttu. Halusta palkita ystävyksiä hän oli lähettä-nyt Enian tuomaan ystävyksille ratsu. Enia vihelsi ja metsästä laukkasi heitä kohti kolme omituisen näköistä eläintä. Eläimillä oli hevosen keskiruumis, suden pää, siivet joutsenilta ja häntä auringon säteistä. Enia kertoi että nämä upeat eläimet luotiin heitä varten ja niitä kutsutaan Hiskeiksi. Ystävykset ihmettelevät kovasti että miksi niitä on kolme. Enia kertoo heille että se on hänelle jos suostutte ottamaan hänet kumppaniksi ja suojelemaan punaisilta hengiltä. Ystävykset eivät edes mieti ja sanova Enia olevan tervetullut mukaan. Mirri kiipeä Enia syliin loppu yöksi nukkumaan.
Aamun sarastaessa ystävykset kiipeät omituisten ratsujensa kyytiin, Enia kertoo että he voivat lentää metsän yllä. Missään muualla nämä eivät pysty lentämään näillä uusilla ja oudoilla eläimillä ei ole minkäänlaista kanto rajoitusta jos he vain luottavat ratsuunsa. Näitä eläimiä ratsastaja ei saa nimetä koska silloin eläin menettää voimansa ja katoa. Mirri nostetaan laukkuun .
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
