syysaamuna
kauhukseni huomaan
lehtien jo kellastuneen
lempikirjastani
istun linja-autossa
ei ole aikaa on mäkelänkatu
se on pitkä ja pysäkkejä täynnä
kävelen kouluun leikkipuiston ohi
yllätyn joka kerta
täällä sen ympärillä ei ole aitaa
tuuli ajaa lehdet irti äidistään
lentämään perhosiksi
kuin tahtoisi
muistuttaa meitä kesästä
jota ei enää ole
tuleeko minustakin perhonen?
Selite:
"ei syksy ole surua/eikä kuolemaa/pitkän kesän jälkeen luonto levon saa"?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
