muistatko
miten paljon toisistamme välitettiin?
nyt jo tuntuu että se kaikki oli vain harhaa
ajaudumme erileen
sinnittelemme koska meidän on pakko
emme kuuntele sydäntämme.
olememko me yhdessä koska emme halua kohdata totuutta
emme halua kuulla mistään paremmasta
tahdomme vain leikkiä että hallitseme itseämme
ja tiedämme että tämä on väärin
on väärin esittää että olemme onnellisia
kun yön pimeinä hetkinä tajuamme
että olemme yksin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
viimeinen säe pysäytti, päätti runon hienosti. surullista pohdintaa, silti kaunista.
Tosi kauniisti kirjoitettu. herkkä ja koskettava. Loppu kruunaa runon :]