Pysähdyn.
Käännyn ympäri, taakseni katson.
Katselen kuljettua polkuja, silmäilen ohitettuja risteyksiä.
En kadu askeltakaan, en valittua suuntaa, sillä mitä se auttaisi?
Ei kukaan voi kuljettua polkua palata.
Jokainen voi vain taaksensa katsoa ja askeleistaan oppia.
Mutta historia toistaa itseään, samat virheet toistetaan.
Näin sanon itselleni, kun taakseni katson.
Huolimatta siitä, joskus heikkoina hetkinä kuvittelen, millaista elämäni olisi, jos toisin oisin valinnut.
Onneksi, kun vierelleni katson, huomaan sen, et aivan oikeen polun oon valinnut.
Ei elämästä ilman naarmuja selviä.
Selite:
Runosuoni on ollut kuiva jo todella todella kauan, mutta aina alkaa runotuttaa, kun hieman huolestuttaa ;)
edit:// OHO! vuosi melkeen tasan edellisestä runosta. mita tama on??
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
