Kun olen yksin kotona
Tajuan kuinka sua kaipaan
Jo muutaman tunnin kuluttua
Tunnen kuinka täältä jotain puuttuu
On niin hiljaista, niin yksinäistä.
Illat niin pimeitä ja synkkiä
Tuijotan yksin ikkunan sadepisaroita
Aivan yksin käperryn ison, kylmän peiton alle.
Aamut viileitä ja niin onnettomia
Kun en tunne hengitystäsi niskassani,
käsiäsi ympärilläni.
Ei tuoksu tuttu kahvi,
ei ole paahtoleipiä valmiina pöydällä.
Ei ketään, joka halaisi
Ei ketään, jolle hymyillä.
Mutta onneksi tulet aina uudestaan luo,
koskaan ei tarvitse jäädä yksin
Tulet aina pelastamaan minut
Yksinöisyydestä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo ikävästä, samalla kuitenkin täynnä onnea. Onnea on, että yksinäisyytesi on vain hetkellistä.