Ikuisesti vierelläsi...

Kun kuu valaisee yön synkältä taivaalta,
tuska rupeaa virtaamaan suonissani ja
sydämeni pysähtyy hetkeksi.
Painajainen saa alkaa...

Muistot heräävät ja riipivät ylös
haudoistaan.
Nuo petolliset käärmeet kiemurtelevat
jaloissani ja maa altani rupeaa
vajoamaan.

Vajoan syvälle synkkyyteen,
missä liekit himoitsevat ruumistani.
Lasken jalkani polulle,missä kohtasimme.
Nuolesi osui minuun,viilsi syvältä
sisältäni.
"Punaisen meren" aallot koittivat
hukuttaa minut.

Näin sinut pohjalla ja ojensit kätesi,
yritin päästä luoksesi,
mutta jokin tarttui jalkoihini.

Se veti minut pois luotasi,
pois polultamme,
pois liekkien keskeltä,
pois synkkyydestä,
pois käärmeiden luota.

Se toi minut tielle,
tielle mikä hohti valoa.
Se tie oli minulle uusi,
en tuntenut sitä.

Jatkoin varovasti matkaani,
mutta sitten se pysähtyi.

Jalkani oli kahlittu,käteni sidottu.
Näin sinut edessäni,katsoit minua kylmillä
silmilläsi ja lausuit jotakin.
En tiedä mitä se oli,tiesin vain sen,että
olen omistettu sinulle ja jonain päivänä
kuolen syliisi kulkien ikuisesti vierelläsi.