Lumihiutaleita laskeutuu
mustaan maahan.
Tummat kivenjärkäleet
saavat viattoman peiton.
Pellot, puut, asfaltti!
Kaikki saavat armahtavan valkoisen viitan.
Aivan kuin luonto häpeäisi tekosiaan.
Ja lumi tekee maalle saman kuin
aika sydämelle.
Ehkäpä juuri siksi
rakastan kevättä.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| MakroMaailma | Hmmm... | 31.5.2012 | 0 | Runo |
| MakroMaailma | Hetki | 31.5.2012 | 0 | Runo |
| MakroMaailma | You never know | 26.4.2010 | 0 | Runo |
| MakroMaailma | Osoite | 28.12.2009 | 0 | Runo |
| MakroMaailma | Jouluajatus. | 25.12.2009 | 3 | Runo |
| MakroMaailma | Eturivin ajatus | 20.12.2009 | 3 | Runo |
| MakroMaailma | Nyt joulukuussa | 10.12.2009 | 1 | Runo |
| MakroMaailma | Pariisissa | 28.11.2009 | 5 | Runo |
| MakroMaailma | Menetys | 21.11.2009 | 9 | Runo |
| MakroMaailma | Tiikerin kutsu | 16.11.2009 | 3 | Runo |
Kommentit
Niin minäkin rakastan kevättä
kun luonto kukkii ja herää eloon
ja sydänkin levottomana ilosta
panppailee, mutta ei silti kyllä Joulussa
on rakkautta ja mielen lämpöä ; )