Se olit sinä joka sai minun
sydämeni sulamaan,
joka täytti minun ajatukseni
päivisin ja öisin,
sai ihastumaan,
rakastumaan.
Mutta se olit myös sinä joka sai
minun sydämeni taas jäätymään,
minut vihaamaan,
pelkäämään.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Heba | mietin | 11.3.2007 | 0 | Runo |
| Heba | Kaipaus | 10.2.2007 | 2 | Runo |
| Heba | ... | 19.12.2006 | 3 | Runo |
| Heba | Nimetön | 27.11.2006 | 4 | Runo |
| Heba | unohtaa... | 14.4.2006 | 2 | Runo |
| Heba | Nimetön | 5.4.2006 | 3 | Runo |
| Heba | Ystävät | 1.4.2006 | 0 | Runo |
| Heba | Nimetön | 26.3.2006 | 1 | Runo |
| Heba | vääriä tunteita(ko)? | 25.3.2006 | 1 | Runo |
| Heba | onni | 4.1.2006 | 1 | Runo |
Kommentit
: < niin surullista ja myös tutun tuntusta.
mikä tarkoitus kaikella on?
niin kaunista, herkkää!(:
on se kyllä niin että nuo tunteet ovat kiduttavan lähellä toisiaan. mutta kiitollisuus on tunne joka vie meidät kaikkein lähimmäksi rakkautta ilman vihantunnetta, mutta kukapa sitä haluaisi, parempi elää jokatapauksessa täysillä. kerrassaan kaunis runo
Koskettavan kaunis!