Mielessäni pyörittelin suhdettamme,
millainen se oli,
oliko se puhdasta rakkautta vai sanojen sanelemia valheita,
tunteiden myöntämistä vai ikuista pakoa.
Valheita ja tunteiden pakoa oli suhteemme.
Milloin se oli puhdasta rakkautta?
Silloin kun viimeisen kerran katsoimme toisiamme,
hymyiltiin ja halattiin,
päästettiin toisemme jatkamaan unelmiin,
tähteen kirkkaimpaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ompas oivaltava..hyvä runosi