Olet niin sievä istuessasi siinä
puun latvassa
kuin sinitiainen sukat makkaralla.
Sinä olet minun henkevä iltasatuni,
ilman ei voi nukahtaa, ei edes harkita,
kuin vanhan kansan muinainen uskomus
josta tänä päivänä tehdään lauluja
ne myyvät kultaa ja timantteja juuriaan ylistäen
mutta niille koskaan palaamatta.
Metsänhenki tai sellaista esittävä maalaus.
Onko jotain eroa? Aidoksi uskoisi
vaan ei myöntäisi.
Pilvet muuttuivat eilen uniksi eikä
mitään ollut enää tehtävissä.
Häiriintymättä jatkoit omaa lauluasi,
etäämmällä,
missä luhistuvan kaupungin pöly ei yltänyt keuhkoihin.
Jälkiviisas.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
