Katkeransuloisin muistoni

Runoilija Nimeni Haaveilija

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Nimeni Haaveilija kuva
mies
Julkaistu:
63
Liittynyt: 24.9.2003
Viimeksi paikalla: 27.4.2024 22:00

Asuinpaikka: Nokia
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
21.10.1987

Teini-iän tunnekuohuissa kirjoittamani vanhat runot on mulle edelleen tärkeitä.
Vuosikausien koulukiusaamisen aiheuttaman sosiaalisen kyvyttömyyden ja muut sielun arvet purin silloin parhaani mukaan teksteihini; jos niitä haluaa näin myöhemmin yrittää tulkita, tuo kannattaa ehkä pitää mielessä.

Löysin runot itseilmaisun ja ajatussolmujen avaamisen keinona näköjään uudelleen joskus 2017 loppupuolella. Vertailen täällä aikakapseliin, vanhoihin runoihini, ja viattomuus ja leikkisyys tuntuu nykyisin olevan kadoksissa. Ei kai iäksi?

Haaveilemasta en kai lakkaa koskaan. Hyvä niin.
Suosittelen:
 
Vuosia sitten, kun nuorina tapasimme
Minulla oli päällä pyhäpuku,
vain sinua varten
parhainta.

En muista enää mistä puhuttiin,
varmaan kaikesta;
Mitä meistä pitäisi tulla,
mihin kouluihin mennään,
koska seuraavan kerran nähdään.

Ja voi, miten minun sydän kirmasi
Päivänsäde, kultasiipi ja
minä menninkäinen,
joka ei ollut koskaan nähnyt mitään niin yhtä ihanaa.

Helli meitä helle,
lämmin tuuli,
Kirkon portailla istui pari nuori
Vaan ei nuoripari
Ei vaikka miten yksi niin toivoikin.

Niin
Päivänsäteen oli viimein lennettävä pois

Halaus.

Vuosia myöhemmin huomasin
Siihen pyhäpukuun jäi
sinulta punainen hius.
Selite: 
Tämä ei ole rakkausruno. Tähän oikeastaan voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkälti jatkoa, mutta tuntuu, että runo vain rumentuisi. Ehkä parempi, jos kirjoitan useamman runon kuin koetan tunkea kaiken tähän yhteen. Ja tämä ihminen, jos sattuu jollain ihmeellä tämän joskus lukemaan, varmaan jo kyllästynyt meikäläisen jorinoihin hänestä, mutta olen hänelle kurjan elämäni velkaa ja hän on ollut minulle parempi ystävä kuin olen ikinä ansainnut, enkä ole koskaan maksanut kunnolla takaisin - päin vastoin. Kiitos, että olet ollut minulle olemassa. Anteeksi, että olen ollut niin paska ystävä.
oletus

Kommentit

Voi, miten haikea tunnelma. Ajatus ja muisto. Yksipuolinen tunne? Keväältä tuoksuu runosi.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot