Teini-iän tunnekuohuissa kirjoittamani vanhat runot on mulle edelleen tärkeitä.
Vuosikausien koulukiusaamisen aiheuttaman sosiaalisen kyvyttömyyden ja muut sielun arvet purin silloin parhaani mukaan teksteihini; jos niitä haluaa näin myöhemmin yrittää tulkita, tuo kannattaa ehkä pitää mielessä.
Löysin runot itseilmaisun ja ajatussolmujen avaamisen keinona näköjään uudelleen joskus 2017 loppupuolella. Vertailen täällä aikakapseliin, vanhoihin runoihini, ja viattomuus ja leikkisyys tuntuu nykyisin olevan kadoksissa. Ei kai iäksi?
Haaveilemasta en kai lakkaa koskaan. Hyvä niin.
Kommentit
Hienosti sanot ja samalla paljon.
Nätisti luvattu :-)
Voi miten hurja lupaus, paljon sanottu vähällä tekstillä, latauksellista.
rakkauteen pätee valitettavasti sama asia ku laihutukseenkin: 'niin helppo sanoa, teot puhuvat puolestaan.'
Tämä on kaikessa lyhykäisyydessään (mini fontilla korostettuna) niin täydellinen.
Ei yhtään ylimääräistä sanaa, silti niin vahva lupaus.
Toivon, että et lupausta petä, vaikka sen täyteenpano voimia ja kyyneliä raastaisikin. :)
Sanojen kuuleminen on todellakin aivan eri asia kuin, huomata taikka tuntea niiden merkitys. Loisto ajatusruno!
Huokaisu.
Osuin ja upposin tähän. Mietin, mitä sanoa. Ehkä en sano mitään, kun en kuitenkaan osaisi kertoa.
"Kaunis" on todellakin joskus liian lievästi sanottu. Minä olen melko onnellinen sinun puolesta.
Onnea, sulla taitaa olla nyt sitä vastuuta. Täysi-ikäinen, vau.
Sinä olet tärkeä minulle.
Sivut