14 vuotta ja 67 päivää

Runoilija Nimeni Haaveilija

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Nimeni Haaveilija kuva
mies
Julkaistu:
63
Liittynyt: 24.9.2003
Viimeksi paikalla: 8.2.2024 22:56

Asuinpaikka: Nokia
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
21.10.1987

Teini-iän tunnekuohuissa kirjoittamani vanhat runot on mulle edelleen tärkeitä.
Vuosikausien koulukiusaamisen aiheuttaman sosiaalisen kyvyttömyyden ja muut sielun arvet purin silloin parhaani mukaan teksteihini; jos niitä haluaa näin myöhemmin yrittää tulkita, tuo kannattaa ehkä pitää mielessä.

Löysin runot itseilmaisun ja ajatussolmujen avaamisen keinona näköjään uudelleen joskus 2017 loppupuolella. Vertailen täällä aikakapseliin, vanhoihin runoihini, ja viattomuus ja leikkisyys tuntuu nykyisin olevan kadoksissa. Ei kai iäksi?

Haaveilemasta en kai lakkaa koskaan. Hyvä niin.
Suosittelen:
 
Onhan siitä jo aikaa
Kun muakin on joku koskettanut muuten kuin satuttaakseen
Kun yks tapaaminen päättyi säälihalaukseen

Ei tässä kai hätää oo
Mutta joskus vaan tuntuu,
että jotain sisältä kuolee
Ja jotain vaan näivettyy

Haaveilijan puusta putoo
lehdet pois yksi kerrallaan

Oonko mä oikeesti niin kamala
ettei kukaan mua halua

Ei ois kai pitänyt uskoo niit juttuja
että jollekulle minäkin voisin joskus olla ihana
Selite: 
(En mä nyt oikeesti laske päiviä ja vuosikin on +-1v)
oletus

Kommentit

Kaiketi jotkut sentään pitävät, eiköhän kaikilla ole joitakin ns ystäviä

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot