Sinä

Kun minä huudan apua
sinä tulet ja näytät tielleni valoa
sinä olet minun supersankarini
se yksi ja ainoani
et tarvitse hienoa pukua, et sinistä viittaa
en minä rakas sinussa sellaisista piittaa.
Ei yksikään palanen silloin enää laudalleni sopisi
jos se olisit sinä joka minua polvillaan edessäni kosisi.
En toivo huuliltasi muuta kuin kolmea sanaa
niitä jotka öljyä liekkeihin rakkauden valaa.
Minulle sinä kelpaisit juuri sellaisena
ehkä toisten silmissä poikkeavana
mutta niinhän sanotaan että poikkeus vahvistaa säännön
ja se poikkeus olet sinä joka aiheuttaa vatsassani väännön.
Maailmassa on useita sankareita
mutta sinä rakkaani olet yksin vertaasi vailla.
Sinua kohti minä haluan eteenpäin kulkea
edessäsi portit sydämeni avata, en sulkea.
Jos päästäisin sinut sisälleni asumaan
lupaisitko etten joutuisi sitä koskaan katumaan.
En haluaisi nurkkiini enää uutta vuokralaista
hetken intohimojen liekeissä palavaa rakastavaista.
Sinulta minä pyydän vain että voisit käsittää
rakkaudessasi myös heikkouksiani ymmärtää.
En tiedä miten sitä oikein sinulle sanoa
pyydän vain että olisit osana elämäni valoa.