Sinä

Sinä julkea pieni paska
satutit ja loukkasit minua,
vaikka minä hellästi rakastin sinua
Ilmoitit sen olevan ohi,
vaikka tiesit kuinka paljon se minua satuttaisi
Lysähdin lattialle ja kuumat kyyneleet vierivät pitkin poskiani,
tippuen lopulta kalman kylmille käsilleni
Tunsin itseni kuolevan... murenevan... särkyvän ja hajoavan kokonaan...
Tunsin haihtuvani olemattomuuteen, missä kukaan ei kuulisi huutoani, itkuani
Tunsin olevani yksin, ilman rakkautta,
ilman ketään vierelläni
Kukaan ei pitelisi minua sylissään,
kun kaipaisin lohdutusta
Kukaan ei enää suutelisi huuliani,
jotka kaipaavat lämmintä kosketusta
Sillä sinä julkea pieni paska tapoit minut
Minä murenin ja haihduin pois,
olemattomuuteen...
En tuntenut enää rakkautta, en mitään
Ainoastaan silmitöntä vihaa sinua kohtaan
En koskaan antaisi anteeksi,
enkä unohtaisi
Mutta sillä ei olisi enää merkitystä,
sillä olin kuollut..