Nimetön

En ymmärrä...
Vielä eilen sanoit rakastavasi minua,
kerroit kuinka kaunis olin
ja sanoin silloin rakastavani sinua
Seisoimme käsi kädessä lumisateessa
katsellen toisiamme
Pian tuli kuitenkin hetki,
jolloin molempien oli lähdettävä
Suutelit minua hellästi ja pitkään
Tiesin, että rakastaisit minua aina ja ikuisesti...
Mutta olin väärässä

Seuraavana päivänä nähdessäni sinut,
tajusin sinun muuttuneen
Kasvojesi ilme ei ollut enää lämmin ja rakastava
vaan kylmä ja halveksuva
Et puhunut minulle kauniisti
vain loukkasit ja satutit minua,
haukuit tytönhupakoksi ja nauroit ilkeästi
Huomasit, että itkin
ja jatkoit silti satuttamistani
Viha kasvoi sisälläni ja yritin hiljentää sinut
Nappasit kiinni ranteistani
ja paiskasit minut jäiseen maahan

Lähdit pois ja jätit minut yksin
ulos kylmyyteen...
Itkin ja huusin, mutta kukaan ei kuullut

En vieläkään ymmärrä...
Luulin, että rakastit minua
mutta valehtelit
Käytit minua ilkeästi hyäksi ja heitit pois...
Miten voisinkaan ymmärtää
sillä rakastin sinua sokeasti