Anna yksi rivi selkeyttä
Purkamaan kaikki mielen muurini takana.
Amputoi aivoni saadaksesi solmut pois.
Ei se satu, kirpaisee vain hieman.
Eikö niin...?
Kaikki tietävätkin taipumukseni itselleni puhumiseen,
Mutta mitä mieltä olet,
Kannattaisiko minun jo pikkuhiljaa huolestua?
Eilen tajusin käpertyneeni sängyn päätyyn,
Kynsiväni patjasta sisälmyksiä pihalle
Ja vikiseväni kuin pieni mitätön olento,
Hetken kuluttua sähiseväni kuin villipeto.
Vai kuvittelinkohan kaiken...?
Mutta mitä ovat nuo kaiverrukset:
"Minä olen, minä elin"
ja
"Jos näet tämän, olet yhä täällä. Tai siellä."
Milloin lienen ne kirjoittanut.
Vai olinko se minä?
Ei ihmekään, että käsivarsiin koskee.
Ongenkoukullako nuo kaivoin ihooni?
Njäh, ei sen niin väliä.
Selite:
Huono päivä. Todella huono.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tehokas kuvaus siitä, kun on oikein hukassa itsensä kanssa. Jostain syystä tuo mieleeni elokuvan, itseasiassa parikin, joissa päähenkilö on menettänyt muistinsa ja herää itselleen täysin vieraana ja alkaa erilaisten vihjeiden avulla selvittää kuka on ja mikä on ja miksi on tehnyt niin kuin on..
Todella toimiva teksti, jää mieleen elämään ja kiehtoo vastustamattomasti. Pidän, kyllä.
tämä on hyvä, vaikka en osaakkaan selittää miksi. nokkelaa
mielenkiintoinen teksti. ja vielä suomeksi =) mun mielestä tässä on paljon ajatuksia, sekavia tunteita, joista ei oikein tiedä, mutta jotka tekstinä nostattavat kysymyksiä pintaan. minä pidän.
"Anna yksi tivi selkeyttä"
Ensimmäinen lause kiteyttää runon teeman. Tietämättömyys, tylsyys, pelko, masennus. Niillä aseilla tappaisi jättiläisen.
Siunausta!
Nietihän on oikea runouden virtuoosi! :D
Heeno, ja vielä suomeksi. Jättebra!!!