Viime yönä jälleen kerran,
itkin itseni uneen.
Unessa hymyilin hetken verran,
tein enkelinkuvia lumeen.
Lumi punaiseksi muuttui,
tuli kylmää, pimeää.
ilmestyi eteeni mies jolta kasvot puuttui,
ei kertonut nimeään.
Nauroi kolkkoa naurua tuo,
ojensi sormen luisen,
viittoi minua tulemaan luo
tunsin henkäyksen niin hyisen.
päätäni pyöritin,
en tahtonut mennä lain,
karkuunkin yritin,
kunnes heräsin, se untahan oli vain.
vaan kuului taas tuo sama nauru
silmäni auki revähti
täytti pienen mielen kauhu
kun olento eteeni ennätti.
Se mukaansa minut tahtoi
nyt tiesin, etten sille mitään voisi
kiltisti siis nousin, vielä taakseni katsoin
toivoin ehkä siellä jossain sitten helpompi edes oisi?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
