Kuolevia sydän iskuja

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
534
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 14.4.2026 22:21

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kelle kuullunkaan kun olen hiljaa 





 
 
Tuhansia hitaasti kuolevia sydän iskuja tai auringonlaskuja,
suljet,
kun yksinäisyytesi oppii koputtaa kahden aurinko aamuja.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Olen kuullut, että yksinäisyyteen voi kuolla, toivottavasti ei kuitenkaan.
Toisinaan yksinäisyys on ajallaan ihanaa.
Vielä iskut sykkivät, värähtelevät ja aallon kuvaa rikkovat.
Kuin uutta nahkaa luoden, valoa päin uljaasti sukeltavat.
Se pohjan kauneus
valolla on värejä
käsi pareissa kymmeniä kynsiä
Kynsiä naarmuistaan poimi, kuin tikkuja. Arpiaan värein kultas, vielä sykkivät, valotontaan päin



:)

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut