En tiennyt mä kai mitään onneasta, rakkaudesta,
ennen kuin sinut mä kohtasin.
Kaunista katsella, kuin puutarhan harvinaisin kukka,
sen humalluttava tuoksu.
Ainutlaatuinen sisin, kai sitä sieluksi kutsutaan,
sen loistoa mä arvostan.
Pelkään kai pilaavani kosketuksellani pinnan sen,
pehmeän ja puhtoisen.
Kai tiedät, miten sinua aina kaipaan,
kaikkea sinussa, minulle niin tärkeää.
Pehmeiltä huuliltasi suudelmat maistuvan makeilta,
niistä riippuvainen olen.
Katseesi syvä, rakastava niin,
silmiisi uppoudun.
Ja voi,
miten sinua mä rakastankaan.
Selite:
Jaa'a, kuulkaas. Osaako se Ami nykyään kirjoittaa runoja? Ei. :D
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
