joskus kai minäkin olin ihminen.joskus kai minuakin rakastettiin.joskus kai minullakin oli unelmia,ihania unelmia suuria toiveita elämältä.nyt mä vain seison yksin ja kuljen tuulen mukana sinne minne se mua ikinä kuljettaakaan.missään en ole onnellinen.vai olenko?sitä tiedä mä en.en tunnista sitä enään.näkeekö maailma pahan olon sisälläni?haluaako se satuttaa minua vai satutanko minä itse vain itseäni?nyt vain jatkan matkaani tuulen viedessä minua eteenpäin.ehkä joskus taas löydän itseni ,ihanan unelmani ,suuren toiveeni ,rakkauden.ja saan vihdoin päättää loputtomalta tuntuneen matkani.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
musta tuntuu just tolta.
ihana!