Ahdistus

Ahdistus voimia kuluttaa
maahan aivan uuvuttaa
kohta varmaan vajoan
kuoppaan tien joka ainoan
vuodet vain tuskaa lisää tuo
Ei viekään lähteen luo
Josta ammentaa vettä voisin
tämän kaiken taakan jättää soisin
lähteessä ei vettä
saati hunajaa tai mettä
ei puroa kirkasvetistä
vain kukat kuihtuneet
kaivon reunalle lakastuneet
Sinne iäksi unohtuneet
minä ahdistukseeni vajoan
palasiksi tuhansiksi hajoan
kukaan auttta ei voi
sävel tyhjyyttä vain sielussa soi