Suru

Kaikki jälleen ohi on

mikä taas käänsi kohtalo

ei tästä elämästä mitään tuu

ei siitä välitä kukaan muu

en jaksa enää,  ahdistaa

mikä voisi tässä vahvistaa

niin pahalta tuntuu

ihan kun jotain puuttuu

ajatukset ahdistukseen juuttuu

palaa aina aika ajoin yhteisiin hetkiin

tehtyihin retkiin

kaikki on ollut turhaa

ajattelin jopa itsemurhaa

miks kaikki aina menee pieleen 

jätetään suru ihmismieleen

vaikka kaikkensa antaa

saa vain tuskaa kantaa

Vaikka haluan olla ystävä

toinen ei voi mua hyväksyä

miks tollasiin ihmisiin pitää tutustua

jotka vaan satuttaa ja alkaa avautua

kaikki hetket menny hukkaan

ennen kun ehti ees puhjeta kukkaan

lakaistu maton alle

Unohdettu tunkiolle

olo on todella petetty

jätetty ja unohdettu

kokonaan hylätty

miten jaksan enää nousta tästä

suosta niin valtavan syvästä

haluan vain nukkua,

en ahdistukseen hukkua

mutta hukun kuitenkin