Myrskyisä mielesi
tuomittuna maailmaan ankeaan
valtakuntaan toisten luomaan
jossa pimeyttä valoksi kutsutaan
olit tämän maailman vanki
jossa luovuuttamme tuomitaan
unelmiamme tuhotaan
Synkkyyttäsi säveliksi
muutit toiveikkaiksi
jotka muistoissamme soivat
lahjan annoit ikuisen
vaan myös arjen syvän
meille jätit pysyvän
jota ajan virta
parantaa yrittää
tuo kaipaus tappava
ei koskaan katoa vaan
muuttuu väreiksi kauniiksi
auringonlaskun kaltaisiksi
kahleet ennen meitä hajotit
ketjun mursit kestävän
askeleen kohti uusia seikkailuja otit
ja vapautta kohti lähdit
siellä elät ikuisesti
ja rakkaasi tapaat
kunhan jaksat odottaa
Selite:
Runo on kirjoitettu mahtavalle ystävälleni joka oli kuin veli minulle, mutta hän ikävä kyllä lähti aikaisin oman käden oikeudella. noin. kaksi vuotta vanha runo joka on kirjoitettu hetken aikaa hänen kuolemansa jälkeen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
