tahdon vain merkityksen

en muuta kaipaa
en vaadi paljoa
mutta ilman sitä
en ole mitään

kuihdun
kuin ruusu kauneimmat päivät nähtyään
maailmalta sisimpänsä päättää piilottaa
terälehtensä sisään päin taivuttaa
ja vaipuu uneen

ja kun en osannut enää itkeäkään
poskea pitkin ei valunut mikään muu
kuin uskon viimeinenkin ripe
ja tilalle tuli kylmyys
eikä kukaan jääprinsessaa koskettaa rohjennut

kaikkialla liian rajua
liian kovaa
liian korkealta
putoan
tai en pääse mukaan ollenkaan
jos olen koskaan ollutkaan

vaikka olen tässä
aina onnellisempi silti eilisessä
tai katsoen kohti tulevaa
lyön laimin mikä on arvokkaampaa
ja kaikki mitä minulla on
se on nykyisyys

onnesta jos kerran kiinni saan
se pian haihtuu, pois katoaa
ja taas tekee kipeää

haaveilla ja haikailla
sen osaan kyllä
se vain riistää minulta kaiken muun
vie todellisuuspohjan ja ajantajun
ja jättää riutumaan
et sinä mitään saa

toki olen kokenut hetkiä
vuoristoradan korkeimpia kohtia
mutta pudotukset ovat kovia
ja mieleen piirtyy aina vahvemmin
muisto suruinen

en kuulu tänne
tahdon pois useammin
kuin tahdon jäädä
mikä kurja tapa elää