Kirottu. (osa 2)

Runoilija Kirottu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 19.6.2003
Viimeksi paikalla: 31.10.2024 20:01

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Hymy hymystä, kohteliaisuus kohteliaisuudesta ja kaunis sana kauniista sanasta. Joskus pitää vain itse sysätä alkuun hyvä päivä.
 

Tumma taivas putoaa häilyvästi päälleni,
tulevaisuus on tullut jäädäkseen.
Sotaa ja pelkoa,
tuhoa ja verta,
kaikkialla ympärilläni.
Verenpunainen auringonlasku,
tuo unohtumaton näky nykyään,
valtaa ajatukseni täysin.
Lapsi kasvoi aikuiseksi ja teki päätöksensä,
liittyi paholaisenpalvojiin.
Hautaani on yritetty kaivaa,
vaan en putoa sinne,
vieläkään.
Tuhoamistani on koitettu,
mutta aina olen selvinnyt.
Toinen aika on vasta alkamassa,
muut eivät vain tiedä siitä.
Mustat ruusut vuotavat punaista ja herkullista verta,
synnilliset häpäisevät viattomat,
valhe vääristää pyhän totuuden,
valo katoaa pimeyteen..
Mitä halusitkaan tulevaisuudelta?

Selite: 
Hmm. Tämä liittyy jotenkin siihen aiempaan Kirottu. -runoon. Tutkimattomat ovat mieleni sokkelot..
oletus
Kategoria: 
Kommentit estetty
 
 

Käyttäjän kaikki runot