Kevät herää tummuudessa illan

Illan tummuessa 
näkyvät ikkunasta puiden tummat varjot. 
Päivän vihreät valot ovat vaihtuneet
illan hämäryyteen. 

Noissa tummissa puissa 
minun sieluni vaeltaa 
alla taivaan myöhäisen 
sisäisen minäni sanat vaihtuvat 
sanattomaan sanomaan jonka sanat
kuvastavat sieluni tätä hetkeä 

Joka on hieman rikki. 
Ei siinä ole kohtalaista valoa
Ehkä voi olla ilman pimeästä kumpuavaa
hämärän rikkinäistä hohtoa. 

Jossain sisällä itseäni, jossain pääni painossa, 
kevät tulee ja antaa lohtua, valoa pientä pimeään, 
kai se johtaa edelleen elämään, 
olevaista miettimään. 

Aika on minulle raskas,
paljon on taakkaa 
joka hiertää elämäni olevaista aikaa. 

Toivoisin vain, kun kevät koittaa,
kun pikkulinnut alkavat lurittamaan, 
sieluuni vapautusta,
aika ajoin helpompaa elämää.