Olen olemassa

Olen olemassa puissa
kevään ensimmäisissä silmuissa
ja olen myös leskenlehdissä ensimmäisissä
jotka lumen jälkeen esiin ponnahtaa. 

Voitko kuvitella,
että heräämistä vartoon.
Vartaloni saa uutta eloa alla 
keväisen auringon. 

Työtä, työtä, työtä teen
kuin nukkuisin kokonaisen talven. 
Kun herään huomaan maailman toisenlaisen,
elokuvista tutun unenomaisen maailman. 
talviuneni on jo ohi. 

Miten voi mennä, ajassa noin puoli vuotta. 
Että odotan tulevaa tietämättä missä herään. 
Olen kotona, aamulla keitän kahvia
sitten onkin aika mennä
rakentamaan tulevaisuutta. 

Mitä odotan, onko jo aika, siis mihin. 
Pitää mennä ja vastata odotuksin. 
Onneksi edes pomo ei huomaa
että talven vietin vain ajatuksissani. 

Olen kuin Pinokkio, vain nenäni paljastaa totuuden (ja sen punoitus).