Kunpa joskus minullekin selviäisi elämän järjettömyys,
sen ihanuus, sen kurjuus.
Olisin ehkä ehyempi,
ehkä valmiimpi kohtaaman sen.
Mutta voiko kaikkeen varautua,
voiko kaikkeen tottua.
Ihastuin sinuun
totuin sinuun
rakastuin sinuun
Ja yht,äkkiä olit pois,
aivan kuin sua ei olemassa ois.
Jäi vain tyhjyys, suuri tyhjyys,
katkeruus, suuri katkeruus,
kaipaus, suurin kaipaus.
Miten yht,äkkiä niin ihanasta elämästä,
tulikin niin kipeä elämä.
En vastausta tiedä,
en edes kysymystä tiedä.
Ihastuin sinuun
totuin sinuun
rakastuin sinuun
Ja nyt olet pois.
On sydämeni rakkautta tuntenut,
liikaa tuskaa kokenut,
ja nyt täysin jäätynyt.
Kukahan sen sulattaa,
elämään uudestaan opettaa,
tuskin enää kukaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin, lohduttomalta tuntuu se ajatus, että tässä nyt pitäisi itsenään oppia elämään.. Silti olen sitä mieltä, että ei voi olla onnellinen ellei ole välillä onneton :)
Niin, lohduttomalta tuntuu se ajatus, että tässä nyt pitäisi itsenään oppia elämään.. Silti olen sitä mieltä, että ei voi olla onnellinen ellei ole välillä onneton :)