päivä

aamulla on aikaa itkeä pari kyyneltä
istun sohvalla yksin
vain kahvikuppi seuranani

tulet kotiin
katson sinua surullisin silmin
pari minuuttua

lähden töihin
bussimatkan katselen itkevää kylmää taivasta

töissä kaikki paha unohtuu
muutaman kerran jopa hymyilen ihan oikeasti

yöllä tulen takaisin pimeään kotiimme
nukut
tulen makaamaan viereesi
tuijotan tuhjää seinää vielä hetken
kunnes nukahdan

aamulla kun herään
olet jo poissa taas