Sodan vääryys

Sinä yönä..
se vei kaiken antamatta armotta ja säälimättä. Mitä oli hetki sitten olikin muuttunut kauniista tuhkaksi. Pelkät rauniot jäivät ja monta tuhatta ruumista lojuivat joka paikassa.
ja
myös
yksi
heistä
oli minun rakkaimpani
jota todella rakastin mutta nyt oletkin kuin kivi muitten kuolleitten rinnalla.
Olit niin kylmä, hauras ja vieton enkelini.
Minä yritin kaikkeni mutta silti epäonnistuin.
Todella yritin suojella sinua kaikelta pahalta… Minun omasta hengestäni huolimatta.
Sinun piti jäädä henkiin eikä minun..
Sinä olit aina taivaan valoni ja annoit toivoa sodankin aikana vaikka kaikki näytti menetetyltä.
olit
uskoni
toivoni
&
rakkauteni..
Sinä olit se todellinen aarteeni maan päällä.
ja
siksi
en voi enää olla täällä..
Otin viimeisillä hetkillä sinut syliisi.
hyväilin, suukotin ja halasin.
Sitten otin tikarin ja
sanoin viimeiset sanani.
”Nähdään taas pian päivänpaisteeni”
Pian kaikki pimeni silmissään ja viimeinen asian jonka näin olikin se ainoa ja oikea rakkaimpani.