En ehkä koskaan
saa tietää;
miltä tuntuisi rakastella kanssasi
elokuisen taivaan alla;
mitä mieltä olet kastemadoista
liiskautuneena märkään asfalttiin;
mistä syntyvät sävelesi
marraskuun levottomuudessa ?
Entä olisitko lohduttanut
- soittanut ehkä kitaraa,
kun tutkimukseni sukeltaa umpikujaan
sinä epätoivoisena pakkasyönä.
Enkä edes kysynyt uskotko niihin...
kevään keijuihin...
Selite:
Uusia sanoja odotellessa tässä vanhako runo, joka löytyi sähköpostia siivoillessani.
ps. sain ;)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä taitaa olla semmoinen nätti jahkailuruno. Kaihoisaa ja menetettyä. Mutta kyllä sitä varmaan voisi kysyä, paitsi mikäli jahkailun kohde ei ole kerennyt tahollaan muuanne pariutua. Sanoisin. Ja sanonkin.
Proffa, kyllä kysyin. Vaikka tää on mun mielestä paska tai niin kuin sä asian vähän kauniimmin ilmaisit "nätti jahkailu runo";), niin jotenkin kyyninen sydämeni heltyi, kun tään tekstin löysin.
Onhan tässä sellaista hempeilyä, mitä ei ehkä normaalioloissa kestäisi. Mutta varmaan muistuttaa meille jokaiselle, että ei aina niin kyyninen tarvitse olla.